IHANA KAMALA RASKAUS 1/3

Ihana kamala raskaus, osa 1/3

Miten selvitä raskaudesta ilman hurjaa lisäkilojen kerryttämistä ja kuinka voida raskausaikana mahdollisimman hyvin?

Näitä kysymyksiä mietin itsekin alkutalvesta, kun sain tietää olevani raskaana. Aavistin, että odotettavissa voi olla mitä vaan, mihin ei voi ennakkoon oikein valmistautua ja varautua, mutta päätin kuitenkin, että pyrin jatkamaan raskausaikana elämääni mahdollisimman normaalisti, miten vain mahdollista. Toki osasin odottaa, että raskaat salitreenit tulevat varmasti vaihtumaan hieman kevyempään harjoitteluun, ja että olon mukaan tulisi mennä niin töissä kuin harjoittelussakin. Se, miten suuri muutos olossa tapahtui raskauden ensimmäisellä kolmanneksella oli kuitenkin yllätys, johon ei kuitenkaan osannut täysin varautua…

Ensimmäinen raskauskolmannes

Aluksi en huomannut olossani juuri mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaikka kovasti koetinkin mahdollisia raskauden merkkejä kropastani kuulostella. Tein normaaliin tapaan omia treenejäni sen mitä pt-töiltä ehdin, söin pitkälti samoja ruokia kuin tähänkin asti. Ainoastaan kahvin juontia rajasin yhteen kuppiin aamusta, ja koin jonkinlaista luopumisen tuskaa esim. jouluaterian graavikalojen äärellä. Ehdin jo miettiä, että näinköhän säästyn alkuraskauteen kuuluvalta pahoinvoinnilta, ja väsymyksen tunteilta…

En säästynyt en! Tämä valkeni pikkuhiljaa, kun uuden vuoden reissulla Münchenissä oli kesken päivää pakko päästä nappaamaan euron juustohampurilainen, kun olo alkoi yllättäen tuntua jokseenkin huteralta, vaikka edellisestä ruokailusta ei ollut vielä kauaakaan aikaa. Huomasin myös, että tietyt hajut alkoivat yhtäkkiä etoa, ja käppäily kaupungilla tuntuikin yllättäen hurjan raskaalta, vaikka tavallisesti uudessa kaupungissa kävelee ihan huomaamattaan kilometri tolkulla! Kotiin palattua huomasin nopeasti, että pahoinvointi oli todellakin iskenyt päälle, ja olo oli 24/7 kuin pahimmassa krapulassa, tosin ilman, että oksennus lensi! Tätä jatkuikin sitten reilun kolmen kuukauden ajan, ja jossain kohtaa mietinkin, että tätäkö tämä tulee olemaan loppuun asti, kun käännettä parempaan ei tuntunut tulevan…

Kuinka selvitä pahoinvoinnin kanssa? Voiko eines olla ”se parempi valinta”?

Kun kaikki ”normaali” ruoka etoi, ja pahoinvointi kesti aamusta iltaan vieläpä pahentuen iltaa kohden, oli ruokailujen toteuttaminen edes suht fiksulla tavalla melko haasteellista. Huomasin pian, että parasta oli yrittää syödä edes jotain, ja mahdollisimman usein. Pyrin siihen, että yritin syödä edes jotain ns. kunnon ruokaa joka päivä, ja pidin kiinni jonkinlaisesta ateriarytmistä (mieluummin jotain suuhun vähän tiheämmin kuin liian harvoin). Kokeilin myös erilaisia välipalavaihtoehtoja, mikä nyt sattui maistumaan milloinkin. Välillä se oli kaupan valmis tonnikala-pastasalaatti, välillä hedelmiä ja leipää. Jostain syystä haastavinta oli syödä proteiinipitoisia ruokia, vihanneksia ja esim. pähkinöitä. Sellaisia ruokia, joita yleensä söin kaikkein mieluiten!

Aamulla oli parasta laittaa suuhun jotain saman tien sängystä noustessa, esimerkiksi pala banaania tai suolakeksiä. Tämän jälkeen pyrin syömään jonkinlaisen aamupalan, kuten jogurttia, tai pienen annoksen puuroa ja kananmunia, jos se vain sattui millään maistumaan. Noin tunnin kuluttua aamupalasta söin ruisleipää, jonka otin usein mukaan valmiiksi täytettynä, jos kotoa piti lähteä liikenteeseen. Kannoin mukanani myös välipalakeksejä, jotka auttoivat verensokerin tasaamiseen ja upposivat suhteellisen hyvin.

Muut päivän ateriat olivatkin sitten milloin mitäkin, ja eniten hämmästytti se, että oikeastaan kaikki, mitä tavallisesti arjessa söin, oli nyt täysin poissa laskuista, samaten kaikki, mitä olisin ns. itse voinut tehdä omassa keittiössä! Monen päivän pelastus oli valmis lounaspöytä jossain lounasravintolassa, missä pystyi lautaselle valikoimaan mitä nyt milloinkin sattui maistumaan. Iltaisin söin usein jotain kaupan valmisruokaa, joista kokeilin varmaan kaikkia mahdollisia versioita lohikiusauksesta, sosekeittoihin ja lihapulliin ja muusiin. Tässä tapauksessa siis einekset olivat TODELLAKIN parempi vaihtoehto kuin ei mitään, tai vastaavasti ”hesemättö”, joka houkutteli takaraivossa lähes päivittäin… Jossain vaiheessa sain mieheni tekemään makaronilaatikon per viikko, josta söin monena päivänä peräkkäin, kunnes mitta tuli totaalisen täyteen makaronia ja jauhelihaa.  Merkillistä sekin, että tätä ennen meidän talouteen ei oltu ostettu jauhelihaa yli vuoteen, mutta nyt se olis lähes ainoa proteiininlähde jota saatoin kuvitella syöväni… Ehdin jo jossain kohtaa huolestua siitä, tuleeko lapsi saamaan lainkaan kunnollisia ”rakennusaineita” ja ravintoa, kun ruokailut olivat mitä olivat, ja jonkin sortin pikaruokaa meni kuitenkin viikoittain.

Samaan aikaan kun ruokailut heittivät häränpyllyä, omat treenailuni jäivät aika lailla jäihin joitakin epätoivoisia yrityksiä lukuun ottamatta. Treenaamisesta ei yksinkertaisesti tullut mitään, sillä kaikki energia meni mahdollisen päivän ohjauksen läpi vetämiseen (missä en itse edes varsinaisesti juurikaan liiku!), ja jos yritinkin aloittaa omaa treeniä, alkoi päässä heittää ja oksettaa… Suosiolla siis pakollisten töiden jälkeen kotiin sohvan pohjalle lepäämään. Ulkoiluista pyrin pitämään kiinni, eli vähintään joka toinen päivä pakotin itseni ulos kävelemään, mikä lähes poikkeuksetta kohensi oloa, vaikka lähteminen olisi tuntunut miten hankalalta. Näinhän se muutenkin usein menee, liikkeelle lähteminen kyllä palkitsee J

Summa summarum, kuinka selvitä alkuraskauden pahoinvoinnista?

-        Syö jotain pientä mahdollisimman pian aamulla kun heräät (vaikka jo sängyssä), suolaista tai makeaa sen mukaan, kumpi uppoaa.

-        Pyri syömään useita kertoja päivässä edes vähän, ja pidä ruokailuvälit ennemmin hieman tiiviimpinä kuin usean tunnin mittaisina. Nälkää kertyy pahoinvoinnista huolimatta huomaamatta, ja jos et syö päivällä mitään, kostautuu tämä usein illalla hallitsemattomina ”herkkuhimoina”.

-        Pidä mukana erilaisia välipaloja, kuten välipalapatukoita/välipalakeksejä (esim. Elovena), hedelmiä, täytettyä ruisleipää tms.

-        Pyri syömään kunnon ateria edes kerran päivässä, ja kokeile lounaspöytien tarjontaa, jos omatekoinen ruoka ei uppoa. Myös eineksistä voi löytyä väliaikainen apu ja parempi vaihtoehto pikaruualle.

-        Koeta tehdä parempia valintoja sen mukaan mitä pystyt, mutta ole myös joustava. Muista, että suurimmalla osalla pahoinvointi menee ohi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen!

-        Ulkoile edes vähän, sillä raikas ilma ja kevyt liikunta helpottaa pahaa oloa, vaikka lähteminen olisikin vaikeaa.

-        Muista, että kunto ei romahda täysin muutamissa kuukausissa, vaikka väsymys ja pahoinvointi voivatkin saada olon tuntumaan todella huteralta. Älä pode huonoa omaatuntoa, jos et pääse ”hikitreenille”, sille tulee vielä aikansa!

Alkuraskaus ei siis tosiaankaan ollut erityisen hehkeää aikaa, mutta siitä selvittiin! Haastavien ensimmäisten kuukausien aikana olin huolissani siitä, että kuntoni tulee romahtamaan totaalisesti, kun aktiivinen elämäntapa loppuu yht. äkkiä kuin seinään usean kuukauden ajaksi! Huoli oli kuitenkin turha, sillä siitä selvittiin! Kirjoittelen seuraavassa osassa siitä, kuinka raskausajan treenit alkoivatkin kulkea ja ruoka maistua lamaannuttavan pahoinvoinnin loputtua J Pian löytyy kaupasta myös suunnittelemani raskausajan treeni+ruokavaliopaketit odottajille! Nykyiset During pregnancy-ohjelmapaketit löydät täältä.

Ps. Mun kuulumisia pääset seuraamaan Instagramissa täällä

Iloa ja aurinkoa lukijoille, terv. Salla